Pariisia ja luonnetestausta (Pessi) Viikko 24 (4.- 10.6.)

Viikolla 24 olin jo kesälomalla (tai työttömänä) ja ihana ihana aviomieheni oli ostanut minulle yllätyksenä Pariisin matkan. Kävin Pariisissa kielikurssilla yläasteen jälkeen ja olen siitä lähtien halunnut sinne takaisin. Mies ei ole Pariisista innostunut, joten matka oli yllätys siinäkin mielessä. Ihana ihana Pariisi keväällä on kyllä sellainen juttu jonka toivoisin kaikkien kokevan joskus. Ruoka oli hyvää (en ole ikinä ennen syönyt yhtä hyvää ankkaa!) ja nähtävyydet sitä mitä kaipasinkin. Mentiin aika miehen ehdoilla kun se oli Pariisissa kuitenkin ekaa kertaa ja mulle kaupunki oli edes jossain määrin tuttu jo valmiiksi. Mulle rakkain paikka tuolla Notre Dame ja Seinen varsi, mutta pyörähdettiin me katsomassa Eiffeliä, riemukaarta ja Louvren aarteitakin. Viimeisenä iltana käveleskeltiin Moulan Rougen lähettyvillä. Pariisissa musta parasta onkin kaupungin tunnelma. Sellainen vähän boheemi ja rento paikka ainakin mulle. Kaikille löytyy jotain ja uusi ja vanha kulkevat käsikädessä. 

Reissuun lähtiessä sama ihana aviomies osti mulle kameraan pyöröpolarisaatiosuotimen (toimivan) ja sitä käyttelin mm. Notre Damen kuvaamiseen. Rakastan kirkkoa joka on täynnä yksityiskohtia (oi räystäspirut! Miksei meillä ole kirkoissa räystäspiruja?) ja rakastan pyöröpolarisaatiosuotimen avulla saatavia rikkaita värejä. Viikon kuvaksi siis tämä:

Koirakuvia tuli otettua vähän vähemmän kun viikosta valtaosa meni reissussa. Lennot Pariisista kotiin takkusivat urakalla kun ensin koneessa oli moottorivika jonka korjaamista odoteltiin reilu pari tuntia (jolloin tietysti myöhästyttiin Kööpenhaminan jatkolennolta Ouluun) ja sitten Köpiksenkin koneessa oli vikaa eikä sekään lähtenyt ajallaan. Lopulta lensimme Helsingin kautta ja tulin kotiin sillä vihoviimeisellä Oulun koneella. Perillä laukku rikki ja kotona vasta kahden jälkeen... Väsyneenä, nälkäisenä ja aika kiukkuisenakin ajoittain siis taittui kotimatka. Onneksi mies ei joutunut samaan prässiin sillä oishan se nyt ollut aika väärin jos se ois joutunu kuuntelemaan mua siinä tilassa... (mies siis jatkoi suoraan työmatkalle ja erottiin lentokentällä). Toisaalta Köpiksen kentällä oli oikeasti ihan kivaa. Siellä oli vaikka ja mitä (mm. hienoja koriste-esine norsuja joista saadut tuotot käytetään norsujen hyväksi!) ja kun laukun sai työnnettäviin kärryihin niin selkäkin säilyi suht ok kunnossa (tosin siinä parissa tunnissa kävelee muuten aika älyttömästi siellä kentällä jos ei oo oikeasti ostamassa mitään). Ruoka oli hyvää ja ilmapiiri muiden odottajien kesken alkoi olla jo aika hilpeä. Mä lellin tämmöistä koiranpentua siellä (ja lupasin omistajalle kuvat ja oon hukannu yhteystiedot... hyvä minä!):

Toinen koirajuttu tältä viikolta oli Pessin luonnetesti. Pessi on kaverin koira ja aika hauska tyyppi. Luonnetestit on aina aika mielenkiintoisia seurattavia eikä Pessin testi ollu poikkeus. Kovassa auringon paisteessa mustastakin koirasta sai esille ilmeenkin. Pessi katsoo emäntää kohti ja näyttää mun silmiin hiukan huolestuneelta. Pessista hyvät kuvat ovat aina hakusessa joten taidan valita viikon kuvaksi tämän: 

Edelleen ruosteisissa tunnelmissa viikko 23 (28.5 - 3.6.)

Tältä viikolta olisi jalkapallokuvia ja lapsikuvia. Mutta jalkapallokuvat ovat töistä eikä niitä saa julkaista. Ja lapsikuvia en periaatteesta julkaise ilman vanhempien lupaa. Ainakaan sellaisia joista lapset ovat tunnistevissa. En jaksa kaivella olisiko siellä joukossa joku josta olisi viikon kuvaksi ja jossa lapset eivät silti olisi tunnistettavissa...

Ensin koirakuvaa kuitenkin. Aika tutulla kaavalla mennään: kevät illan valosta nauttien lenkillä. Sain lopulta koirille kauan haaveilemani numeropannat turvaksi. Ja pitihän niistä napata kuvaa. Löydettiin vielä joku vanha tynnyri ja siihen mahtuikin näppärästi pari kappaletta pieniä tytysiä istumaan. Yukia ei poseeraaminen yllättäen huvittanut joten se säästyi (osalta kuvista, joutui kyllä poseeraamaan jokusessa sillä samaisessa postituksessa numeropantojen kanssa tuli sen synttärilahjapanta). Rähjäistä metallia ja puolirähjäisiä tyttöjä:

Viikon kuvaksi nappaan tämän rautatien. Illan valo ja kevään vihreys saivat pysähtymään myöhään myöhään illalla ja nappaamaan tämän kuvan. No nukkuminen nyt on keväällä yliarvostettua puuhaa muutenkin. Tolppien sinisyys tuo minusta kivaa kontrastia kuvaan.

Ruostetta ja rapaa eli viikko 21 (14.- 20.5.)

Huono viikko. Mies reissussa. Lähisukulainen sairaalassa. Näin ainakin väittäisin kuvien perusteella. Kalenteriinkaan en ole asioita näköjään kirjannut vaikka yleensä sinne rustaankin asioita. Olen liian leväperäinen pitämään päiväkirjaa, joten kalenteriin olen sitten merkkaillut joskus enemmän ja joskus vähemmän kuulumisiani. Mutta tässä se taas nähdään: kuvat toimivat minulle muistoina paljon paremmin kuin mikään muu. Niin kuin vaikka tämä alla oleva mikä lienee ruosteisen koneen osa. Ihastuin sen rytmiikkaan ja tuohon upeaan väriin yhdistettynä ruosteeseen. Lenkillä äidin kanssa totaalisen paskan päivän jälkeen kun ei olis tehnyt mieli mennä minnekään. Kamera, koirat ja reipas tunti rämpimistä ja löysin itseni märehtimisen sijaan mittailemasta hauskinta kuvakulmaa koneeseen. Viikon kuva siis: 

Koirakuvan kanssa kaksikin vaihtoehtoa. Joista päädyn tähän kuvaan missä koko lauma juoksee pois päin. Useimmiten nakkelen roskiin ne kuvat joissa koirat ovat takamus minuun päin. Tätä en raatsinut kun tää on jotenkin niin sitä mitä mä oikeasti yleensä lenkillä katselen. Toiset paahtavat täyttä laukkaa eteenpäin ja rapa lentää. Muutenkin tyypillistä: tytyset kylki kyljessä ja uros omilla teillään.

Toinen vaihtoehto olisi ollut tämä. Tutustuttiin keskellä kurjaa viikkoa ihan uuteen koiraihmiseen ja koiraan eli Kaapoon. Minä joka en väsyneenä jaksaisi ketään yllätin itseni raahautumassa umpiväsyneenä lenkille ventovieraan ihmisen kanssa. Ja se oli vieläpä kivaa. Koirat saivat painella, Kaapo oli söpönen (mikäpä pentu ei olisi) ja ehkä mä olin niin totaalisen väsynyt viikosta etten jaksanu ees ressata siitä mitä Kaapon omistaja mahtaa meistä miettiä. Jälkeenpäin toki vähän mietin että niinköhän se haluaa tämän hullun myllyn kanssa toiste mihinkään lähteä...

Rapaa ja rentukoita eli viikko 22 21.- 27.5.

Viikko 20. Mun mielestä meillä on jo oikeastaan kesä. Yukin 8v synttärit lähestyvät ja sille piti tilata panta sitä varten. Pitkän pohdinnan jälkeen valitsin sille maalattavaksi HPK:n logosta palasen. Yuki kun on aina ollut enemmän siipan koira vaikka alunperin puheli oli hiukan toisenlaisesta järjestelystä ja paperillakin se on mun ainakin puoliksi. Yuki vaan on erimieltä ja tyksii isännästä enempi. Eikä sille voi siitä olla vihainen kun niinhän mäkin tykkään... Isännän kanssa se tietysti katsoo HPK:n matseja enkä ole saanut sitä kannattamaan Kärppiä millään. Sen sijaan se osaa kyllä iloita maaleista isännän kanssa heiluttelemalla häntää, pomppimalla ja ajoittain jopa hepuloimalla. Ja onhan se meidän ritari. Joten liekit ja ritarikypäräkin on ihan paikallaan. 

Panta piti tietysti kuvata ja sen(kin) kuvausreissun kuvista valtaosa lojuu koneen uumenissa (joku kuvaa enemmän kuin ehtii käsitellä), yhdessä tyttöjen numeropantakuvien kanssa... Numeropannat on kyllä ihan huiput keksinnöt! pannat joissa on puhelinnumero isolla niin että jos kävis niin kamalasti että koira karkaa niin se toivottavasti löytää kotiinkin. Niissä ei ole metalliosia kuin pienet lukot, etteivät hampaat mene paineissa rikki ja nekin ovat kiinni kuminauhalla jotta jos koira jää pannasta kiinni niin sen pitäisi päästä karkuun. Toivottavasti ei koskaan jouduta testamaan käytännössä. 

Jostain syystä Yukin 8v HPK panta oli kuitenkin rouheampi ikuistettava kuin mun puhelinnumero... Ja ikuistimme sen lenkillä ruosteista mitä lie maakonetta vasten. 

No ei se kuitenkaan viikon kuva ole. Mä tykkään nimittäin viikonkuvana enemmän tästä. Se on aidompi (ei asteltu) ja siinä on kiva väri harmonia. (rytmi löytyy taustan kivikon toistosta) ja diggailen näin kuvassa Yukin räyheämpää mutalookkiakin vaikka livenä en siihen kauhean ihastunut ollutkaan. (no olin oikeasti: ihanaa että meidän veteraani ei oikeasti ole vielä veteraania nähnytkään vaan voi saada kuralähmähepulin nuorisojaoston kanssa milloin vain!

Niihin oikeisiin kuviin... Pajut kukkivat ja ne ja valo ovat kauniita. Jos joku muuta väittää niin älkää uskoko! Tuo pajun kukinnon hentovihreä ja pieni pörröisyys yhdistettynä kevään valoon on aivan ihanaa. (no joo ehkä tässä on ne samat vanhat rytmi ja toisto ja vastakohdat...)

Mutta sitten siihen oikeaan viikon kuvaan. Joskus sitä ensinnäkin eks... siis löytää uuden lenkkimaaston. Se voi olla vaikka kesannolla oleva pelto jossa on mutaisia ojia siellä täällä. Ja ojan pohjalla rentukka! Ja kevään valo! Vain odottamassa sitä joka uskaltaa roikkua pää alaspäin ojassa saadakseen kuvaan oikean kulman jossa valo näkyy (kun muutenhan se oja on täynnä jotain kuplivaa, sihisevää mustaa mönjää josta 2/3 on jo Hallan turkissa joka kävi tekemässä ko ojan kanssa lähituttavuutta) ja musta mönjä on kuvauksellista vain jos valo tulee oikeassa kulmassa... Ympärillä hyppii kolme koiraa joita emännän touhu kamalasti kiinnostaa ja taisipa hetken aikaa selässä olla Halla jolla oli hepuli... Mutta mudan voi pestä pois! Valokuvat ovat (melkein) ikuisia jos ja kun mun nykyinen tallennetaan kolmeen paikkaan menetelmä saa ne suojattua. 

Taivaan sinessä ja kosken kuohuissa eli viikko 20 7.-13.5

Kevät tulvia oli pakko päästä katsomaan Koitelinkoskille (paras paras paikka maailmassa) ja lepuuttamaan sielua kun jokin ahdisti ihan urakalla. Koirat mukaan ja sisko (erinomaisilla mainospuheilla mallia: mä olen kiukkuinen ja en jaksa esittää sosiaalista ja saat sit hanskata koiria kun mä kuvaan... mä en todellakaan käsitä miksi ne silti lähtee mun mukaan, mutta hyvä että lähtevät! Siskon koirakin ois ollu kiva ottaa, mutta se ressaa tytöistä niin kovin ettei tuosta ois tullu mitään.)

Koiria tulikin sitten kuvattua kivillä ja kannoilla ja puussakin napattiin jokunen otos. Ihan mukiinmeneviäkin. Mutta henkilökohtaisesti mä tykkäilen tästä kuvasta eniten. Koski taustalla, ihana peruskallio edessä ja koirilla tuulta korvissa. Ja tulipa tallennettua sekin miksi koirat niin kiltisti yleensä poseeraavat: ei ne mallit palkatta toimi! Jotenkin kaikill aon niin omanlaisensa ilmekin: Yuki on vienosti hamuilemassa namia kohti, Savu pää kallellaan ja yksi korva vinossa ja Halla keskellä, tunkemassa itseään ja kieli jo valmiiksi ulkona. 

Lokkikuva on saldoa reissulta joka tehtiin "hassujen violettien kukkien" takia (oikeastaan reissun syynä taisi olla mun edelleen jatkuva kiukustus jota rakas aviomies arvasi lepyttää kuvausreissulla "jos lähdettäis kuvailemaan niin sulle tulis parempi mieli" ja tuli! että mulla on ihana lähipiiri). Tarkoituksena oli koittaa ikuistaa myös paikalla pesiviä sotkia. Molempia kuvailtiinkin, mutta sitten osui linssiin tämä mustapää: naurulokki. Siipisulat taivaan sinessä se valikoitui viikon kuvaksi. 

Lintuja ja luonnetta? viikko 19 30.4.-6.5.

Vanhempien koristeomenapuunoksat ja viime vuotiset omenat muodostavat kauniin tiheikön. Omenapuu on läpi vuoden lintujen piilopaikka ja ruoka-aitta. Tällä kertaa sain tallennettua peipon joka on varma kevään merkki niin kuin sananlaskukin sanoo. (No myönnetään että kennolla oli ehkä noin miljoona muutakin kuvaa. Tässä viehättää värien harmonia ja tuo omenapuun muodostama rytmitys).

Koirakuvia olisi tältä viikolta satoja Hallan luonnetestistä. Mutta niitä en tietenkään pystynyt itse ottamaan kun kerran ohjastin neitokaista. Jälkeenpäin suuntasimme kaverin neulomien neuleiden kanssa meren rantaan ajatuksena vangita vähän lisää kevään valoa ja neuleiden upeat värit. Löydettiin tämä ruosteinen mikä lienee joka toimi aika kivana taustana neuleen hehkuville väreille ja tytyselle. Itse neuleesta olisi toki kuvaavampiakin kuvia (että se on ihana!) mutta koirakuvana pidän enemmän tästä missä tytön silmien kauneus näkyy kerrankin kunnolla. Ne ovat tuollaiset melkein paholaismaisen oranssit tietyssä valossa. Tekee katseen aika intensiiviseksi. Rajasin vaihteeksi neliöksi. Rajaus on toki tiukka, mutta en halunnut taustalla näkyvien punaisten rantarakennusten tunkevan tähän kuvaan. Enkä kuvata tyttöä yhtään enempää yläviistosta. Katseelle on kuitenkin tilaa, mikä on tällaisissa muotokuvissa aika tärkeää. Toisto: väri. Rytmi: valo ja varjo. Riittävästi vastakohtia: koiran ja neuleen pörröisyys, kivien ja ruostuneen kappaleen särmät...

Lottaa ja tauluja viikko 18 (23.4-29.4.

Tällä viikolla kävimme tyttöjen ja Lotan kanssa hiekkakuoppailemassa. Kuopilla on lunta, vettä (= lähmää) ja märkää hiekkaa ja tietysti maisemointia varten tuotua multaa. Mikä sen ihanampi seos turkkirotuisen eläimen turkille! Lotan syöksyilykuva onnistui parhaiten tallentamaan koirien vauhdin ja riemun.

Muita kuvia ei tällä viikolla otettu kai melkein lainkaan! Sillä kaikki aika upposi tämän taulusarjan valmistukseen: (kyllä tämä on oikeasti toinen niistä kahdesta ko viikolla otetusta kuvasta jossa ei ole koiraa... paitsi että tässäkin on... onkohan joku unohtanut koko ajatuksen viikottaisesta kuvasta?)